Onhan tämä haastavaa aikaa monelle iäkkäämmille ihmisille. Hyvin monet asiat ovat siirtyneet nettiin koska fyysisesti ei saa tavata. Pankkiasiat on hoidettava etäyhteydellä kun pankit ovat kiinni. Äidin kanssa jouduttiin tekemään äidin talokauppa netissä täysin, toki se onnistui kun minä sen tein, mutta äidille se oli haastavaa ja turhauttavaa kun ei saanut asiakirjoja käsiinsä vaan kaikki oli netissä. 

Useat yhdistyksen iäkkäät jäsenet ovat soitelleet ja kyselleet joko toiminta jatkuisi ja pääseekö jo mukaan fyysiseti. Harmittaa aina vain sanoa että "katsotaan syksyllä, toivotaan että korona on jo ohi tai ainakin tilanne olosi parempi". 

Etäkokoukset ovat myös koetelleet iäkkäämpien hallituksen jäsenten hermoja. Heille kun tietoteknikka ei ole niin itsestään selvää kuin meille nuoremmille, he jotenkin hermostuvat kun jokin asia ei mene juuri kuin sen pitäisi mennä. Kevätkokous täytyy pitää hybridi kokouksena, ja tietäähän sen ettei osallistujia paljon tule kun ei sitä nettiä ole tai ei osaa käyttää eikä viitsi omaisiakaan siihen asiaan pyytää. Kevätkokous kuitenkin on pidettävä sääntöjen määräämässä ajassa vuonna 2021. Kovasti suunnittelemme jo syksylle monenlaista toimintaa. Ruskaretkeä Iso-Syötteelle, jäseniltoja ja makrameekursseja on jo kyselty. 

Toivottavasti tämä kurja aika menee pian ohi ja pääsemme halailemaan ja kättelemään ihan fyysisesti eikä vain virtuaalisesti.

Oikein ihanaa pääsiäistä.

Pitkästä aikaa Moi!

Koronan jyllätessä jo toista vuotta elämässämme rajoittaen kaikkea toimintaa, on pakko keksiä jotakin mielekästä tekemistä kotoa käsin. Aloin siis kevytyrittäjäksi. Teen Makramee töitä ja onnittelu yms. kortteja eri tekniikoilla myytäväksi. Olen myös alkanut pitää verkkokoulutuksia. Alla liitteenä CV jonka laadin itsestäni. Edelleen toimin silti myös vapaaehtoisena useassa eri tehtävässä, esim. Oulun Reumayhdistyksessä varapuheenjohtajana, jäsenasioidenhoitajana, tiedottajana, ja vapaaehtoisten ohjaajana. Työsarkaa riittää ja näinä haasteellisina aikoina sitä täytyy aika paljon tehdä improvisoiden. Reumaliitolla on avattu Reumaklubi, netissä toimiva alusta jossa on huoneita jonne on vapaa pääsy juttelemaan ja saamaan/antamaan vertaistukea. Olen perustanut sinne Juttutupa huoneen Oulun Reumayhdistyksen jäsenille jota pidän aina sunnuntaisin koko kevään ajan. Kokoukset on siirretty verkkoon, ja varapuheenjohtajana sekä yhdistyksen it- osaajana minä kutsun yhdistyksen kokoukset koolle. Toivon että koronarokote auttaa ja pääsemme taas normaaliin elämään mukaan. Ihmiset kaipaavat live kohtaamisia kuten myös minäkin. Eletään siis toivossa ja odotetaan parempaa.

CV kouluttaja.pdf (1052172)

Avustajakoira on fyysisesti toimintarajoitteisen henkilön apuväline ja henkilökohtainen hyötykoira. Avustajakoiralla on laissa määritelty oikeus kulkea käyttäjänsä mukana missä tahansa, kuten esimerkiksi ravintoloissa, julkisissa kulkuneuvoissa, sairaaloissa jne.

Avustajakoiran tunnistaa tunnusliiveissä, valjaissa tai repuissa olevasta merkistä, jonka voi saada ainoastaan käyttöönottokatsastuksen hyväksytysti suorittanut koira. Merkki on sini-valkoinen.
Ensimmäiset avustajakoirat Suomessa ovat valmistuneet vuonna 1994 ja tällä hetkellä koiria on töissä noin 70.

Kuka voi hakea avustajakoiraa?

Avustajakoiraa voit hakea jos olet:

• fyysisesti toimintarajoitteinen henkilö, jolle avustajakoirasta olisi hyötyä päivittäisissä toiminnoissa 

• kykenet hoitamaan ja huolehtimaan avustajakoirastasi

• olet sopeutunut elämään vammasi tai sairautesi kanssa

• olet vähintään 18- vuotias.

Onpas taas vierähtänyt aikaa viime päivityksestä. Sain avustajakoiran tammikuussa ja sen kanssa on ollut touhua ja opettelemista. Olen jättänyt vähäksi aikaa vapaaehtoistöitä vähemmälle ja keskittynyt koiraan, vaikka se onkin koulutettu täytyy käyttäjän itse opettaa omia tehtäviä kun koira tulee kotiin.Tinka mahdollistaa myös vapaaehtoistöitäni, osassa olisi huomattavasti vaikeampaa jos ei olisi aputassua mukana. Usein tiputtelen tavaroita käsistäni koska puristusvoimat ovat heikot ja nyrkistysote ei tule täysin, Tinka nostaa tavarat minulle. Paljon asioita koira osaa tehdä ja tietää esim. kun avaan astianpesukoneen että töitä on tiedossa ja se tulee viereen odottamaan että saa laittaa luukun kiinni. On se tietysti myös ihana kaveri.

Vire-Lavis ohjaajaksi kävin maaliskuussa. ja tässä hiukan tietoa siitä: 

Vire-Lavis pohjautuu Lavis-lavatanssijumppaan ja on siitä sovellettu versio henkilöille, joilla on sairauden, vamman tai muun syyn vuoksi toimintakyvyn rajoituksia. Vire-Lavis-tunnit toteutetaan pääosin istuen ja/tai tuolia apuna käyttäen. Vire-Laviksen peruskurssin tanssilajit ovat: humppa, valssi, jenkka, tango, polkka, salsa ja rock. 

Tanssi on aina ollut seniori-ikäisille luonnollinen tapa liikkua ja ikivihreät kappaleet virittävät nuoruusmuistoihin. Tunneilla näkyy vahvasti liikkumisen riemu, rentous ja hauskanpito. Tunti sopii kaikille asiakkaille yhtälailla ikään tai kuntotasoon katsomatta. Ryhmässä jokainen voi toteuttaa liikkeitä sopivan vaativuustason mukaan. Vire-Lavis virittää energiatasot korkealle vielä pitkäksi aikaa tunnin jälkeenkin. Tunnilla vapautuva endorfiini toimii myös kehon luonnollisena kipulääkkeenä. Ennen kaikkea Vire-Lavis motivoi liikkumaan ilman suorituspaineita ja naama irvessä puristamista. Suosittelen kaikkia lämpimästi kokeilemaan. Tanssin iloa!

– Miia Kola, 29-vuotias fysioterapeutti Kouvolasta

Oulun Reumayhdistys etsii uusia vapaaehtoisia mukaan toimintaan. Ryhmien apuohjaajia olisi mukava saada toimintaan, useat ryhmät toimivat vain yhden ohjaajan turvin ja kun ohjaaja sairastuu niin ryhmää ei saada pidettyä ja se on harmillista. Oulun Reumayhdistyksen kotisivut www.oulunreumayhdistys.com/

Harrastus-ryhmät näkee www.oulunreumayhdistys.com/harrastusryhmat-ja-kurssit/

Toki jos sinulla on joku ihan oma idea niin rohkeasti vain viestiä minulle. 

Jos kiinnostuit niin olethan yhteydessä minuun susanna.maarit@hotmail.com 

24.8. tulee selkäleikkaus, joudun jäämään pitkälle sairauslomalle vapaaehtoistehtävistä. Onneksi minun ryhmät ovat osa niin itsenäisiä että pärjäävät ilman minuakin. Osa jää kokonaan tauolle, esim. nettiopastus, mutta ensi keväänä sitten onkin edessä taas uusi kurssi. Viime kevään kurssi olikin suuri menestys, osallistujia oli niin että kurssi oli täynnä ja vielä olisi halukkaita riittänyt. No nyt täytyy ottaa aikaa itselleni ja hoitaa kuntoa sekä parantua leikkauksesta niin sitten taas jaksaa ja pystyy olemaan täysillä mukana :)

Kansalaisareena etsii Vuoden vapaaehtoista käy äänestämässä www.kansalaisareena.fi/vapaaehtoinen/

Vapaaehtoisten päivää vietetään 5.12.2018 www.kansalaisareena.fi/vapaaehtoistenpaiva/

On ollut kova kiire niin henkilökohtaisesa elämässä kuin vapaaehtoisenakin. Isällä on todettu joku aika sitten paha syöpä ja nyt taistellaan sen kanssa, tällä hetkellä isä on sairaalassa. 

Vapaaehtoistöitä olen silti tehnyt, koska se vie ajatuksia pois ikävistä asioista. Koulutuksia on useampia tulossa ja myös leikkauksia. Istumatanssinohjaaja koulutuksia olisi kaksi tulollaan ja apuväline luento vapaaehtoisille. Nettiopastajana olen pitänyt nettikurssia jo kuukauden ja vielä on jäljellä kolme viikkoa. Mummit ja vaarit nettiin kurssilla on ollut todella kivasti osallistujia ja kovasti on kehuja tullut ikäihmisiltä, että on mukava kun järjestetään tällaista, vanhin oppilas on synytynyt vuonna 1932. 

Selkä on ollut jo jonkun aikaa kipeä kun kävin selkäkirurgilla sain tietää tilanteen olevan niin paha, että täytyy leikata kiireellisenä. Ensin pitää leikata oikea isovarvas että pystyn kuntoutumaan kävellen selkäleikkauksesta. Vapaaehtoistoiminnat jää sitten pitkäksi aikaa tauolle, eli jatkan sitten vasta ensi vuonna. 

Siinä mielessähän vapaaehtoisuus hyvä kun tietää voivansa olla pois jos on tarve, eikä tarvitse kantaa painetta siitä että olisi pakko olla paikalla.

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille ja mukavia vapaaehtoistöitä :)

Minä kouluttauduin Aivoterveyslähettilääksi 24.11.2017

Aivoterveyslähettiläs on yksi vapaaehtoistoiminnan muoto muistiyhdistyksessä. Oulun Seudun Muistiyhdistyksenkin yhtenä tehtävänä on aivoterveyden edistäminen, joka on myös yksi kivijalka Kansallista muistiohjelmaa. Aivoterveyslähettiläitä on koulutettu Oulun alueella pari kertaa. Koulutetut lähettiläät voivat käydä luennoimassa eri ryhmille aivoterveyden tärkeydestä ja muistin huollosta sekä ohjata aivoterveysryhmää erilaisine aivovireharjoitteineen. Luentojen ja ryhmätoimintojen tavoitteena on saada ihmiset hoksaamaan omasta aivoterveydestä huolehtimisen ja näin ennaltaehkäistä muistisairauksia. Yhdessä kohti aivoterveyttä -ryhmien aiheet sisältävät muun muassa asiaa ravitsemuksesta, liikunnasta, levosta ja unesta, mielialasta, sosiaalisista suhteista sekä harrastuksista. Ryhmissä tehdään myös aivovireharjoitteita yksin sekä yhdessä, joita voi harjoitella ryhmän jälkeen myös kotona.

Mikä mättää, miksi ei ole osallistujia? Onko syksyn toimet vielä kesken , jäikö kesäloma lyhyeksi, viekö marjastus ja sienestys vielä aikaa? Näitä asioita tulee miettineeksi jos ryhmään ei tule osallistujia. Alussa aina hankalaa, useat ryhmät ovat nyt jääneet vajaaksi ja jonkun joutuu jopa lopettamaan kun ei vain ihmiset lähde liikkeelle. No minua asia ei haittaa koska minulla "töitä" riittää kaikesta huolimatta. Joskus vain tuntuu että mistä saisi ihmisille sen innostuksen joka itsellä on, mutta ei kai se siitä ole kiinni vaan ehkä enemmänkin vaihtelunhalusta. Usealta entiseltä ryhmäläiseltä kuulin että haluavat vain kokeilla jotain muuta ja sattui olemaan toinen ryhmä samaan aikaan.

Minulle se on suuri päätös mutta pakollinen tällä hetkellä. Joudun jättämään osan vapaaehtoistöistäni toistaiseksi, oman terveydentilan vuoksi. Selkä on alkanut temppuilla ja nyt pitää keskittyä siihen että saan kuntoutettua selkää ja lihaksia ja minulle paras paikka siihen on allas. Kalenterini on täysi joka päivältä joten jokin ryhmä täytyy jättää pois että ehdin altaalle treenaamaan. Maanantain kuntosali on se joka nyt jää minulta pois.

Päätös jonkun tehtävän lopettamisesta ottaa tiukille, tottakai on mukavampaa kun joku ohjaa ryhmää ja on "henkisenä" tukena. Ryhmä on toiminut jo usean vuoden ajan ja minä olen sitä ohjannut koko ajan, joten ryhmäläisille laitteet ja kuntoilu on jo ihan tuttua eli he eivät tarvitse ohjaajaa. Itselle se on vaikeinta, kun tykkään niin paljon olla heidän kanssaan ja antaa heille ilon ohjaamalla alku ja loppu veryttelyt. Summa summaarum joskus on vain luovuttava :)