Kokemuskoulutustoiminta

Kokemuskoulutuksella tarkoitetaan toimintaa, jossa sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa käytetään kokemustietoa muuta opetusta täydentämässä. Esimerkiksi diabeteksen diagnosointiin ja hoitoon liittyvän opetuksen yhteydessä diabetesta sairastava käy kertomassa opiskelijoille omasta sairaudestaan ja sen vaikutuksesta elämään. Kouluttajina voivat toimia myös omaiset ja läheiset. Esimerkiksi Alzheimerin tautia sairastavan omainen voi käyttää osana opetusta puheenvuoron siitä, minkälaisia vaikutuksia läheisen muistisairaudella on perheen arkeen.

Kokemuskoulutuksen tavoite

Kokemuskoulutus antaa mahdollisuuden oppia pitkäaikaissairailta ja vammaisilta, mitä on elää sairauden tai vamman kanssa ja heidän läheisiltään, mitä vaikea sairaus tai vamma tuo läheisen ihmisen elämään. Tulevien ammattilaisten ote omaan työhönsä syvenee, kun kokemustieto antaa tieteellisen tiedon rinnalle näkökulman sairastuneen tai vammautuneen arkeen.

Kokemuskouluttaja

Kokemuskouluttajina toimivat tehtävään koulutuksen saaneet eri sairaus- ja vammaisryhmiä edustavat henkilöt ja heidän läheisensä. Heillä on omakohtaista kokemusta sairaudesta tai vammautumisesta. Kokemuskouluttaja pitää oman kokemustietoonsa pohjaavia puheenvuoroja tai osallistuu muulla tavoin tulevien ammattilaisten opetukseen. Kaikilla kokemuskouluttajilla on oma tarina kerrottavaan. Yhtä kokemuskouluttajan prototyyppiä ei ole, vaan kokemuskouluttajina toimii hyvinkin erilaisia ihmisiä. Kunkin kokemuskouluttajaksi ryhtyvän on kuitenkin täytettävä tietyt soveltuvuuskriteerit. Niistä tärkein on, että oman elämäntilanteensa kanssa on sinut. Lisäksi sairastumisesta tai vammautumisesta tulee olla kulunut vähintään kolme vuotta. Kokemuskouluttajiksi ryhtyvän on myös sitouduttava toimimaan aktiivisesti ja pitkäjänteisesti.