Kohta alkaa kesäloma ja vapaaehtoistyöt jää tauolle. Yleensä kesä on minulle pitkästyttävää aikaa, en osaa olla tekemättä mitään ja kaipaan ryhmäläisiä. Toisaalta nautin lämmöstä ja siitä että saan tehdä omia juttuja, on aikaa askarrella. Toimeettomanahan en ole oikeastaan koskaan :D Tälle kesälle olen suunnitellut pieniä päiväreissuja. Käyn tutustumassa erilaisiin paikkoihin ja sitten niitä voi hyödyntää ryhmissä esim. vierailuina.

Ryhmäläiset toki toivovat että toimintaa olisi myös kesällä, mutta yleensä järjestöt pitävät kesäloman, joten vapaaehtoiset jäävät lomalle.

Hyvää kesää kaikille lukijoilleni.

Linkistä voit kuunnella vapaaehtoistyöstä. areena.yle.fi/1-4074126

Kevään tullessa usein käy niin että ryhmästä kaikkoaa ihmisiä, tai jopa niin ettei ketään tule paikalle. Turhauttavaa vai mitä? Kyllä, se turhauttaa varsinkin jos ei ole sovittu että ilmoitetaan ohjaajalle mikäli tulee muuta menoa tai sairastumista. Itse olen tehnyt useissa ryhmissä niin että annan oman numeroni ja kerron että jos jotain tulee eikä pääse osallistumaan, ilmoittaa minulle. Kävi niin että minulla oli Asahi tunti, mutta kukaan ei tullut paikalle. Minä en ole antanut ryhmäläisilleni numeroa ilmoittelua varten, joten oma moka :). Itse en onneksi kuulu niihin jotka miettivät "olenko tehnyt jotain väärin tms, jos ryhmäläisiä ei tule paikalle. Ajattelen että heillä on jotain tärkeää menoa tai että ovat sairastuneet. Koskaan ei kannattaisi ottaa itseensä jos ryhmäläisiä ei tule paikalle, ei se ole yleensä ohjaajan vika. Usein alussa käy niin että aloitat ryhmän ja kukaan ei saavu paikalle. Syynä siihen voi olla, markkinoinnin puute/vähyys, tiedotus ei vaan ole tavoittanut ihmisiä, tai ajankohta ei olekaan hyvä. Teemoitetuissa ryhmissä voi olla syynä ettei teema ehkä ole kovin monelle mielenkiintoinen, vaikka itsestä siltä tuntuisikin. Summa summaarum, ei kannata ottaa itseensä jos ryhmäläiset eivät tule paikalle joku kerta, heillä on siihen varmasti hyvä syy. :)

"Joskus elo voi tuntua merkityksettömältä. Ehkä turhaan haemme erikoisuutta arkeen liian vaikeasti. Laskuvarjohyppyjen, lämpöjoogan tai matkustelun korvikkeena voisi toimia myös elämänsisällön hakeminen auttamalla.! Naapurin mummolle ja papalle on mukava viedä kauppakassi, jos itsellä on enemmän voimia. Kun ihminen tuntee olevansa tärkeä osa yhteisöä, päivät saavat uudenlaista sisältöä. On mukavaa, kun ei tarvitse ajatella, mitä minä hyödyn tästä tai miettiä hyötyyköhän joku toinen tästä."

kansalaisareena.fi/verkkoareena/hyvan-mielen-vapaaehtoistyota/

Olen aloittanut nettiopastajana ja ensimmäinen opastus olikin perjantaina 24.3. Ihmiset olivat hyvin tyytyväisiä kun saivat selville moniakin asioita jotka olivat askarruttaneet mieltä. Totesimme yhdessä kuinka tärkeää nykyaikana tuo internetin maailma on osata, että pääsee esim. pankkiin tai pystyy hoitamaan terveysasioita ja katselemaan kanta.fi:stä omia tietojaan ja sähköisiä reseptejä. Jatkossakin näitä koulutuksia tulen pitämään ja mukavahan se on kun tulee uudenlaisia vapaaehtoistoimia, niin saa taas itselleenkin erilaista tekemistä. Suomen Reumaliitolla on hanke nimeltä jokamumminettiin.fi/

Olen kouluttautunut nettiopastajaksi ja Oulun Reumayhdistyksessä tulee olemaan nettiopastusta jatkossa useampia kertoja. Opetellaan pankkiasiointia netissä ja kuinka käytetään skypeä.

Oulun Reumayhdistyksen nettiopastajat diplomien kera :)

Koulutin uusia vertaisohjaajia 15.2. Koulutus onnistui yli odotusten ja jatkokoulutusta pyydettiin. "Kouluttaja oli niin positiivinen, että se tarttui myös oppilaisiin", "kouluttaja oli asiansa osaava ja inostava", "mahtavia uusia menetelmiä sai kotiin viemisiksi" ja "pulla oli hyvää" olivat kommentit. :) Kouluttajana sitä usein miettii jälkikäteen että kuinkahan se meni, itse otan aina kirjallisen palautteen lopuksi, ja kritiikki on aina tervetullutta, sitten osaa toisella kertaa tehdä toisin. MInä tykkään kouluttamisesta eniten, ja tämäkin on vapaaehtoistyötä, en saa näistä yleensä palkkiota.

Mikä vapaaehtoistyössä palkitsee? Tätä kysytään usein. Mielestäni vapaaehtoisuus perustuu omaan tahtoon tehdä hyvää, auttaa muita samassa tilanteessa olevia ja saada myös itselleen jotain. Jos vapaaehtoisuudesta tulee "pakko pulla" täytyy miettiä miksi niin on, ja onko tämä minulle sopiva toiminta. Onko ehkä omassa elämässä tapahtunut muutos vaikuttanut vapaaehtoistyön tekoon jotenkin, onko ehkä kuormittanut itseään liikaa, vai eikö vain tehtävä olekkaan oikea minulle.? Näitä kysymyksiä joutuu joskus pohtimaan, jos esim. vapaaehtoisuudesta tulee "rasite". Silloin pitää vain lopettaa se toiminta ja etsiä muuta sopivampaa, vaikka tuntuukin, että antaa periksi (itselläni tuo ongelma) :). Vapaaehtoistyön pitää olla antoisaa, mukavaa ja tuoda sisältöä elämään.

Vapaaehtoistyö on Suomessa valtava yhteiskunnallinen voimavara: sitä tekee joka kolmas suomalainen. Eurooppalaisessa vertailussa olemme vähintään Top 10:ssä. Näin arvioi yliopistonlehtori Henrietta Grönlund Helsingin yliopistosta. Hän on tutkinut vapaaehtoistyötä 15 vuotta ja tehnyt siitä myös väitöskirjan. .www.soste.fi/ajankohtaista/vapaaehtoistoiminta-valtava-voimavara-mutta-ei-pyori-ilman-tukea.html

Olen menossa Yle tv2 A2-klubi iltaan puhumaan yksinäisyydestä ja kuinka sitä voisi ehkäistä. No minulla siihen oli ratkaisu, vapaaehtoistyö. Olin aikoinaan yksinhuoltaja, silloin usein tunsin yksinäisyyttä. Olin yksin huolieni kanssa, lapsen hyvinvointi, koulutus, sairastelut yms, kaikki oli yksin minun vastuulla. Itse olin sairas, piti vain jaksaa.

Kun lapsi muutti pois kotoa, olin hetken onnellinen, että vastuu ja elämä helpotti. Sitten tuli sellainen olo että en ole mitään, olin vielä nuori, mutta en ollut koskaan voinut olla työelämässä nivelreuman vuoksi. Tunsin oloni tyhjäksi, elämäni oli mitätöntä ja merkityksetöntä. Muutaman vuoden hakkasin päätä seinään ja mietin mitä voisin tehdä, että saisin ystäviä ja jotakin sisältöä elämääni. Sitten löysin netistä tiedon, että on olemassa tällainen kuin Avek- ystävätoiminta jossa vapaaehtoinen käy ikäihmisen luona poistamassa ikäihmisen yksinäisyyttä, sehän oli kuin nakutettu minulle. Niin lähdin mukaan, aluksi jännitti, mutta sitten kun minulle löytyi ystävä ja huomasin kuinka onnellinen hän oli kun kävin hänen luonaan, jännitys katosi.

Nykyään kun asutaan jokainen omassa asunnossaan, verrattuna ennen vanhaan kun samassa saattoi asua mummot ja papat myös, ollaan niin eristäytyneitä muista että yksinäisyydestä on tullut melkein kansantauti. Pitäisi jo nuoresta lähtien vanhempien osata innostaa lapsiaan mukaan harrastuksiin ja kerhotoimintaan, myös vapaaehtoistoimintaa on lapsille tarjolla.Minkä lapsena oppii sen vanhana taitaa :)

Hienoa tässä on se että muistetaan kaikkia vapaaehtoisia tasavertaisesti erittelemättä tekeekö vapaaehtosityötä paljon tai vähän. Pienikin vapaaehtoistyö on tärkeä. Lyhyt käynti ikäihmisen luona piristää hyvin paljon hänen päiväänsä. Muuttoapurina oleminen pelastaa jonkun päivän. Kuntosalilla ohjaajana oleminen on tärkeää kuntoilijoille, heillä tulee tehtyä liikkeet tunnollisemmin kun ohjaaja on paikalla. Ilman vapaaehtoista ohjaajaa moni ryhmä jäisi pitämättä ja usealla ihmisellä ei tulisi lähdettyä kotoa päiväkausiin. Muistisairaille ohjattu musiikki- tai laulutuokio piristää ja virkistää aivoja ihan erilailla kuin, jos vain olisi paikallaan tekemättä mitään.

Toki uskon että vaikka meitä vapaaehtoisia ei muistettaisi millään tavoin, tekisimme tätä silti :) Emme siis tee tätä sen vuoksi, että saisimme tästä jotakin, paitsi iloa itsellemme. Hyvää tulevaa vapaaehtoisten päivää kaikille vapaaehtoisille.