Mnulta kysyttiin että "kukas nyt sinun hommia tekee kun sinä olet sairaana"? No vapaaehtoinen kun sairastuu niin ei niihin yleensä tuuraajaa ole. Minun hommat on olleet tauolla suurin osa. Taloudenhoitajan ja varapuheenjohtajan tehtäviä olen kuitenkin kotoa käsin hoidellut sen mitä olen pystynyt.

Minuun iski helmikuun alussa RS virus ja se menikin sitten pitemmän kaavan kautta, eli kesti 2,5kk ja 7.4 olikin sitten kyynärpään tekonivelen korjausleikkaus joka sekin meni hiukan pitemmän kaavan kautta, eli käden kyynärluu piti murtaa että saatiin entinen rikkinäinen nivel pois ja uusi tilalle. Nyt en saa kädellä (oikealla) tehdä mitään 3kk:een. Kirjoittaminenkin on vaikeaa. Eli jatkan kunhan pystyn paremmin kirjoittamaan. 

Nythän kävi niin, että kyynerpään korjausleikkaus siirtyi maaliskuulle kirurgin sairastuttua flunssaan. Kiirettä onkin pitänyt koko tammikuun ajan. Kirjanpidossa on tehty tilinpäätöstä ja kokouksissa asioita päätetty. Istumatanssinohjaaja koulutus on tulossa 15.2.16, koulutan uusia ohjaajia Ouluun. Mukavasti sinne on jo ilmoittautunut ihmisiä ja jopa yksi mieskin mukana :) hienoa. Nyt täytyy vain alkaa suunnitella koulutus ja valmistaa todistukset. Ei ole mikään ihan pieni juttu valmistella puolen päivän koulutus, aikaa siihen menee enemmän kuin monet arvaa.

Taloudenhoitajan tehtävät ovat vieneet paljon aikaa, tilinpäätöskään ei ole mikään helppo juttu. Silti tykkään tästäkin vapaaehtoistehtävästä, vaikka haastava onkin. Ai niin minusta tehtiin varapuheenjohta, siinäkin oma hommansa. Vpj toimii puheenjohtajan oikeana kätenä, vastuullinen tehtävä siis.

Nyt on joulun ja uuden vuoden juhlat juhlittu ja arki palailee hiljalleen vapaaehtoisen elämään. Huomenna onkin jo ensimmäinen vapaaehtoisena toimiminen loman jälkeen, kun avustan hakemuksen täytössä. Torstaina on jo täysi tohina päällä loppiaisen jälkeen, yhdistyksen kokous. Ja ensi viikolla alkaa olla joka päivälle jotakin menoa. 

Mutta 14.1.2016 tämä blogi hiljenee hetkeksi. Olen menossa kyynärpään tekonivelen korjausleikkaukseen ja sen jälkeen ei hetkeen sitten kirjoitella koneella. Joten hyvät lukijani, kiitos että olette jaksaneet vierailla sivuillani ja toivottavasti edelleenkin jaksatte aina välillä käydä lukemassa juttujani täällä. Loki näyttää jo huimat 556 vierailijaa, ja sivuston olen perustanut vasta marraskuun alussa :) Hienoa !

Tänään kuntosalilla sain kokea ihanan asian. Menin ohjaamaan maanantain viimeisiä kuntosaliryhmiä ja minua odotti uskomaton yllätys. Kuntosaliryhmäläiset olivat ostaneet minulle aivan upean amarylliksen ja toinen ryhmä oli ostanut kauniin Maria Drocilan kynttilän.

Voi kuinka ihanalta se tuntui, saada tällainen kiitos, sanojen "olet uskomattoman hyvä ja ihana ohjaaja", "me ei koskaan haluta luopua sinusta", "ei kellään ole näin ihanan omistautunutta ohjaajaa" kera, oli kyynel hekässä ohjaajalla :)

Teen vapaaehtoistyötä omasta vapaasta tahdosta täysin pyyteettömästi, en odota vastapalveluksia tai lahjoja sen vuoksi mitä teen, vaan haluan vain jakaa tietoa ja taitoani muille. Ehkä nämä lahjat kertovat myös siitä että olen onnistunut ohjaajana, ja se, on minulle se kaikkein suurin kiitos ja voimaa antava juttu. Kiitos kaikille jotka mahdollistavat vapaaehtoistyöni. :)

Viimeinen istumatanssiryhmä kokoontui jouluisissa merkeissä. Oli led kynttilät palamassa ja ohjaajalla tonttulakki päässä :D Kaikilla oli hauskaa.

Tanssimme Tonttujen juhlayön, huivitanssin, ruusukimppu ja Joulumaa. Viimeiseksi keräsimme voimaa tähdistä ja auringosta.

Nauhoitin itsestäni videon ohjaamassa Joulumaa tanssin. Video löytyy youtubesta alla olevasta linkistä.

www.youtube.com/watch?v=fIQpDdQy-JI

Tänään sain tiedon että minut on hyväksytty Istumatanssinohjaajien kouluttajaksi sopimuksella. Saan todistuksen postissa ennen Joulua. Nyt siis saan alkaa kouluttaa Istumatanssinohjaajia ihan virallisesti, aivan mahtavaa.

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin jokin aika sitten että vapaaehtoistyö tekee suuret ikäluokat onnellisiksi. No, vaikka itse en ihan siihen suureen ikäluokkaan vielä kuulukkaan, niin kyllä voin kertoa että vapaaehtoistyö tekee myös minut onnelliseksi.

Joskus mietin hiljaa mielessäni kuinka onnellinen oikeasti olen siitä, että saan tehdä vapaaehtoistyötä, että saan olla jotakin tärkeää toiselle ihmiselle. Voin tehdä sitä mitä rakastan, omin tiedoin ja taidoin. Kädentaito on minulla lähellä sydäntä, ja kun saan ohjata vaikka muistisairaita ikäihmisiä tekemään joulu- tai pääsiäiskoristeita ja näen heidän onnistumisen ilon, se on minulle sanoin kuvaamattoman suuri asia.

Kyllä, olen henkeen ja vereen vapaaehtoinen. Miksi ?

Ehkä siksi, että olen aina ollut itse sairas, en tiedä mitä on olla terve ja työssä. En koskaan elänyt niitä ns. ruuhkavuosia. Olin yksinhuoltaja aikoinaan mutta olin myös eläkeläinen, eli olin aina kotona. Toisaalta onnellisessa asemassa, mutta toisaalta kaipasin kuulua johonkin, kuten ystäväni ja tuttavani. 

Olen hyvin empaattinen, hyvin huolehtivainen ja valoisa persoona. Usein saan palautetta että "piristit päiväni, kiitos". Enkä omasta mielestäni tehnyt yhtään sen kummempaa kuin olin läsnä, kuuntelin. 

Vapaaehtoistyössäkin tulee joskus hankalia päiviä, kuten palkkatyössä. Joskus haastavat tilanteet voivat jäädä pyörimään ajatuksiin useiksi päiviksi. Silloin on onneksi olemassa koordinaattori tms. jolle voi soittaa ja "purnata".

Mutta kyllä kaiken kaikkiaan vapaaehtoistyö enemmän antaa kuin vain kotona "makaaminen", siinä myös sairaus ja kivut unohtuvat :)

Linkki HS sivulle jossa juttu Vapaaehtoistyö tekee onnelliseksi 

www.hs.fi/kotimaa/a1445486804566?jako=f4c6a535b86b3355d90902c2bbc116db

Kyllä oli taas hienoa käydä ohjaamassa istumatanssi ryhmää. Kertasimme jo tanssittuja tansseja, josta ryhmä tykkäsi kovasti. Kertaus oli heidän mielestään mukavaa, koska he jo jonkin verran muistivat tanssiliikkeitä, oli helpompi tanssia. 

Sain niin ihanaa palautetta ohjaajana, että tuli ihan mielettömän hyvä mieli. Ja taas jaksaa vapaaehtoisena eteenpäin, näiden kommenttien voimalla.

Ryhmäläisten kommentteja: 

• "Selkeää, hyvin ohjattua ja kivan vaihtelevaa istumatanssia". 
• "Minä ainakin haluan tätä keväällä lisää", tänne on niin ihana tulla, kun ei muuta voi harrastaa, mutta rakastaa tanssimista". 
• "Istumatanssi antoi minulle taas mahdollisuuden tanssia. Olen nuorena tanssinut paljon, mutta jalat ei enää kanna."
• "Tämä on aivan mahtava juttu"

Kyllä itsekin tykkään :). Ja onhan se kiva kuulla tuollaisia kommentteja, varsinkin kun on ollut epäilys siitä, että onko tämä nyt suosiossa ja tulevatkohan ryhmäläiset uudestaan. Ja aina näyttävät tulevan, niin kai siitä tykätään.

Jopa eräs ryhmästäni kysyi että olisiko mahdollista itse kouluttautua ohjaajaksi. Minä kerroin että olen anonut Senioritanssin liitolta lupaa alkaa kouluttamaan istumatanssin ohjaajia Ouluun. :) Katsotaan kuinka käy. 

Minä siis toimin ohjaajana kolmella eri kuntosaliryhmällä. Kahdella KunnonLähteen ryhmällä ja Omaishoitajat ja läheiset ry:n omaishoitajien ryhmässä. Maanantaina on aina yksi KunnonLähteen ryhmä ja näin torstaisin on kaksi ryhmää peräkkäin, ensin omaishoitajat ja sitten KunnonLähteen ryhmä heti perään. 

Ohjaan ryhmissä aina alku-ja loppu verryttelyt/venyttelyt ja muutenkin seuraan ryhmäläisiä koko ajan. Herkästi puutun, jos näen että joku tekee todella väärin, tai annan muuten vain ohjeita mitä voisi tehdä toisin esim. käsipainoilla tms. 

Mielellään aina vaihtelen alkuverrytelyn ohjelmaa. Milloin otetaan tasapainoliikkeitä, milloin, hiukan rauhallisempaa ja milloin toden teolla tehdään töitä :) Tästä kuulemma tykätään. Toki aina muistan kysellä kuulumiset, ja jos joku on sairastellut tai on huonovointinen muistutan, että ei kauheasti saa rasittaa itseään. Yleisestikin pidän huolta ryhmäläisistäni, ettei tule haavereita

Tänään ohjasin KunnonLähteen ryhmässä oikein teho alkuverryttelyt, kuulemma oli hyvä ja mahtava juttu ja hiki tuli kaikille, kuten pitääkin ennen lihaskuntoharjoittelua :) Itsellänihän hiki valuu aina kun ohjaan ja heilun siellä :).

Sain myös palautetta että olen kävelevä tietopaketti. Kuulemma ryhmäläiset ovat oppineet enemmän tässä syksyn aikana asioita minulta, kuin että jos olisivat kulkeneet terveydenhuollon kuntopiirissä tai muussa sellaisessa :D. Kerroin että olen kouluttaja ammatiltani (Kokemuskouluttaja). Kai se joka paikassa änkää esiin :)

Olin tänään Oulun reumayhdistyksen syyskokouksessa, ja tietysti minut valittiin myös hallitukseen varsinaiseksi jäseneksi vuodelle 2016. 

No onhan tuo hallitustyö ja aika tuttua ja sinällään mielenkiintoista, olenhan jo kaksi vuotta ollut Omaishoitajat ja läheiset ry:n hallituksessa ja juuri valittu Oulun seudun yhden vanhemman perheet hallitukseen kahdeksi vuodeksi.

Tästä se vauhti taas kiihtyy :)

Tänään aloitti KunnonLähteen istumatanssi ryhmä jossa olen ohjaajana. 12 naista osallistui mukavaan ja leppoisaan tanssituokioon. Kovasti ryhmäläiset tykkäsivät istumatansseista ja aikoivat tulla jatkossakin, kun lopussa kyselin tuntemuksia.

Kiva oli myös nähdä heitä jotka olivat istumatanssi ryhmässäni jo reilu vuosi sitten mukana, kun edellisen kerran vedin istumatanssia. Eli, päättelin siitä että kai se on heille mieluisaa :)

Honkapirtillä, missä ryhmää ohjaan, joulukuusikin oli jo kauniiksi koristeltu. Isossa juhlasalissa saimme tanssia ja akustiikka oli hyvä. Vaikkakin pieniä teksnisiä ongelmia meinasi mankan kanssa tulla. Summa summaarum, oikein hieno päivä taas vapaaehtoisena ♥