Vapaaehtoistyö tekee onnelliseksi HS
Helsingin Sanomissa kirjoitettiin jokin aika sitten että vapaaehtoistyö tekee suuret ikäluokat onnellisiksi. No, vaikka itse en ihan siihen suureen ikäluokkaan vielä kuulukkaan, niin kyllä voin kertoa että vapaaehtoistyö tekee myös minut onnelliseksi.
Joskus mietin hiljaa mielessäni kuinka onnellinen oikeasti olen siitä, että saan tehdä vapaaehtoistyötä, että saan olla jotakin tärkeää toiselle ihmiselle. Voin tehdä sitä mitä rakastan, omin tiedoin ja taidoin. Kädentaito on minulla lähellä sydäntä, ja kun saan ohjata vaikka muistisairaita ikäihmisiä tekemään joulu- tai pääsiäiskoristeita ja näen heidän onnistumisen ilon, se on minulle sanoin kuvaamattoman suuri asia.
Kyllä, olen henkeen ja vereen vapaaehtoinen. Miksi ?
Ehkä siksi, että olen aina ollut itse sairas, en tiedä mitä on olla terve ja työssä. En koskaan elänyt niitä ns. ruuhkavuosia. Olin yksinhuoltaja aikoinaan mutta olin myös eläkeläinen, eli olin aina kotona. Toisaalta onnellisessa asemassa, mutta toisaalta kaipasin kuulua johonkin, kuten ystäväni ja tuttavani.
Olen hyvin empaattinen, hyvin huolehtivainen ja valoisa persoona. Usein saan palautetta että "piristit päiväni, kiitos". Enkä omasta mielestäni tehnyt yhtään sen kummempaa kuin olin läsnä, kuuntelin.
Vapaaehtoistyössäkin tulee joskus hankalia päiviä, kuten palkkatyössä. Joskus haastavat tilanteet voivat jäädä pyörimään ajatuksiin useiksi päiviksi. Silloin on onneksi olemassa koordinaattori tms. jolle voi soittaa ja "purnata".
Mutta kyllä kaiken kaikkiaan vapaaehtoistyö enemmän antaa kuin vain kotona "makaaminen", siinä myös sairaus ja kivut unohtuvat :)
Linkki HS sivulle jossa juttu Vapaaehtoistyö tekee onnelliseksi
www.hs.fi/kotimaa/a1445486804566?jako=f4c6a535b86b3355d90902c2bbc116db