Puhetta yksinäisyydestä
Olen menossa Yle tv2 A2-klubi iltaan puhumaan yksinäisyydestä ja kuinka sitä voisi ehkäistä. No minulla siihen oli ratkaisu, vapaaehtoistyö. Olin aikoinaan yksinhuoltaja, silloin usein tunsin yksinäisyyttä. Olin yksin huolieni kanssa, lapsen hyvinvointi, koulutus, sairastelut yms, kaikki oli yksin minun vastuulla. Itse olin sairas, piti vain jaksaa.
Kun lapsi muutti pois kotoa, olin hetken onnellinen, että vastuu ja elämä helpotti. Sitten tuli sellainen olo että en ole mitään, olin vielä nuori, mutta en ollut koskaan voinut olla työelämässä nivelreuman vuoksi. Tunsin oloni tyhjäksi, elämäni oli mitätöntä ja merkityksetöntä. Muutaman vuoden hakkasin päätä seinään ja mietin mitä voisin tehdä, että saisin ystäviä ja jotakin sisältöä elämääni. Sitten löysin netistä tiedon, että on olemassa tällainen kuin Avek- ystävätoiminta jossa vapaaehtoinen käy ikäihmisen luona poistamassa ikäihmisen yksinäisyyttä, sehän oli kuin nakutettu minulle. Niin lähdin mukaan, aluksi jännitti, mutta sitten kun minulle löytyi ystävä ja huomasin kuinka onnellinen hän oli kun kävin hänen luonaan, jännitys katosi.
Nykyään kun asutaan jokainen omassa asunnossaan, verrattuna ennen vanhaan kun samassa saattoi asua mummot ja papat myös, ollaan niin eristäytyneitä muista että yksinäisyydestä on tullut melkein kansantauti. Pitäisi jo nuoresta lähtien vanhempien osata innostaa lapsiaan mukaan harrastuksiin ja kerhotoimintaan, myös vapaaehtoistoimintaa on lapsille tarjolla.Minkä lapsena oppii sen vanhana taitaa :)