Vapaaehtoistyöstä hyvää mieltä
Taas kerran mietin vapaaehtoistyön merkitystä. Merkitystä eri osapuolten välillä, niin ohjaajan kuin osallistujienkin. Sain tänään istumatanssiryhmän jälkeen kovasti kiitosta siitä, että omasta sairastamisestani huolimatta jaksan aina vaan tulla heitä ohjaamaan. Tottakai tällainen palaute lämmittää sydäntä ja auttaa jaksamaan eteenpäin. Ajattelin myös sitä kuinka positiivisia ja iloisia omat ryhmäläiseni aina ovat, ja myös kiitollisia.
Mennessäni ohjaamaan ryhmää, itselläni oli taas pitkään vaivannut lavan lihas krampissa ja tosi kipeä. Kerroinkin alussa että otetaan hiukan rauhallisemmin, etteivät ihmettele miksi olen niin vaisu. Kun tanssimme, huomasin itsekin piristyväni ja kipukin hellitti hiukan. Ryhmäläiset olivat taas niin ihanan ymmärtäväisiä :)